Niin lähdettiin mekin Pohjois-Karjalaan, vaan eipä jääty juomaan kaljaa auringonnousuun. Itärallin 60-vuotis juhlakisassa löytyi joka luokkaan voittaja ja joku uusi Suomen mestarikin leivottiin, mutta meillä ei nyt ollut isompaa syytä juhlaan.
Onni ja Aleksi siirtyivät tässä kisassa SM4 luokkaan. Seinäjoen keskeytyksen myötä mahdollisuudet Nuorten SM-sarjan mitaleihin menivät ja kun oli mahdollista lähteä valmistautumaan ensi kauteen ja keräämään nuotitettuja kokemuskilometrejä kauden loppukisoista, niin tähän mahdollisuuteen tartuttiin. Menestyspaineita ei juuri ollut, koska samassa luokassa on kuskeja, jotka ovat ensinnäkin todella nopeita ja joilla nuottikilometrejä on alla rutosti enemmän. Nuotituksen ja ajonkin kannalta lopputulokseen voi kuitenkin olla tyytyväinen - ehjä kisa ja seitsemäs sija on hyvä saavutus tässä porukassa tässä vaiheessa. Loppuilta ei sitten ollutkaan mikään menestystarina. Useaan otteeseen on kuulunut kuiskailuja, kuinka V1600 autot eivät olisi kaikilta osin aivan sääntöjen mukaisia. Eikä vähiten siitä syystä, että niillä mennään yllättävän kovaa. Tässä kisassa asiasta oli päätetty puuttua ja jälkikatsastukseen otettiin kisan kaikki maaliin ajaneet V1600 passitetut autot luokasta riippumatta. Kommentoimatta mitenkään lukuisia muita hylkäyksiä, niin myös Onnin ja Aleksin suoritus hylättiin sääntökirjan vastaisen kallistuksen vakaajan yhdystangon johdosta. Jousitusta muutettaessa alkuperäisen "koiranluun" sovittaminen kilpajousitukseen ei ollut mennyt ihan sääntökirjan mukaan. Ei varmasti vaikutusta vauhtiin, mutta vastoin sääntöjä ja näin ollen oikea päätös.
Tuomas on Fiestaan siirtymisen jälkeen ollut erittäin kovassa vauhdissa, eikä tavoitteena voinut olla mitään muuta kuin luokkavoitto Joensuusta. Luokka 9 aloitti kisansa vasta lauantaina ja väliaikojen perusteella Tuomaksen ja Joonan vauhti oli luokan nopeinta. Niin pitkään kuin menoa riitti. Erittäin nopea notko, jonka jälkeen nouseva, keventävä ja samalla kirraava vasuri oli yhdistelmä, josta lähdettin tutustumaan Pohjois-Karjalan luontoon. Ulosajossa oli melkoisesti onnea, että auto pysyi pystyssä lentäessään takakulma edellä kivien yli ja pysähtyessään sopivan paksuisiin leppiin. Henkisten kolhujen lisäksi päästään melko vähällä ja autolla ajetaan pikapuoliin jo täyttä päätä kilpaa.
Tässä vaiheessa pidetään kisahommista hiukan taukoa, mutta ei kannata hävitä mihinkään - eiköhän meillä taas ole tässä lähiaikoina uutta kerrottavaa!
Ajokuva: Jari Niskanen
Comments